|
|
Laakson reunalle johtava tie tulee myös oikeasta suunnasta, sillä
laakson kauneus paljastuu vähän kerrallaan näköalapaikoilta.
Tuulen, veden ja pakkasen eroosio on kuluttanut kalliosta pystypilareita,
hoodooita.
Hoodoiden korkeus vaihtelee muutamasta metristä pariin sataan
metriin.
Hoodoiden väliin jääviin rotkoihin laskeutuu serpentiinimäisiä
polkuja. Ihmiset vasemmalla alhaalla kertovat jotain mittasuhteista.
Maisemat monimutkaistuvat hiljalleen...
Pieniä maaoravia oli jokapuolella kerjäämässä
syötävää.
Päälaakso parhaalta näköalapaikalta koko komeudessaan
ei mahdu yhteen kuvaan...
...eikä panoraaman teko oikein onnistunut...
...joten tässä palakuvia.
Yleiskuvan jälkeen piti lähteä serpentiinä alas
hoodooiden väliin.
Kallioiden välissä kasvaa varsin korkeita puita.
Keskellä ylhäällä edellisten yleiskuvien ottopaikka,
satoja metrejä ylempänä.
Sitten kiipeäminen takaisin reunalle. Vain parin kilometrin lenkkiin
meni puolitoista tuntia melkoisten korkeuserojen takia.
Thorin Vasara on Brycen tunnusmerkki. Se on eräs korkeimmista
hoodooista liki kahden sadan metrin korkuisena.
Brycen jälkeen matka jatkui edelleen kohti aina vain asumattomampia maisemia ja luonnollisia siltoja...