Tie loppuu kolmen sadan metrin korkuiseen pystysuoraan pudotukseen,
ja reunalta on henkeäsalpaava näkymä sekä tasankoon
uurtuneen joen mutkiin että taustalla siintäviin monumentteihin.
Näkymä jokikanjoniin antaa esimakua siitä mitä
Grand Canyonilla on odotettavissa. Jossain mielessä tämä
oli vaikuttavampi kuin GC, koska tästä ei ollut nähnyt aikaisemmin
kuvia.
Tie laskeutuu Utahin ylätasangolta jyrkkänä sorapintaisena
serpentiinina. Tässä ymmärsi miksi automaattivaihteistossa
on pakotettu kakkosvaihde, sillä säästää jarruja,
kun nopeus pysyy moottorijarrutuksella 30km/h:ssa. Edellisten kuvien ottopaikka
on takavasemmalla näkyvän jyrkänteen reunalla.
Monument Valley eli monumenttien laakso on lukemattomien elokuvien
taustamaisemaa Arizonan pohjoisosassa. Alue on lähes täysin Navajo-intiaanien
reservaattia, ja suureen osaan alueesta pääsee ainoastaan intiaanioppaiden
seurassa.
Monumenttien välissä pujottelee hyvin kuoppaisia hiekkateitä,
tässä kuvassa näkyvällä pätkällä
julkista "turistilenkkiä" onkin jo melkein ruuhkaa.
Kolme sisarusta, erityisesti vasemmanpuoleisen polvillaan rukoilevan
hahmon erottaa helposti.
Tuuli ja hiekka on kovertanut kalliokupolin kattoon Auringonsilmän.
Auringonsilmän juurella on muinaisten intiaanien hakkaamia kuvia.
Tuulenkorva on vaikuttavimpia kaaria Monument Valleyssä. Tarkkasilmäiset
näkevät tässä kuvassa pahoja JPEG koodausongelmia,
joita ei ole alkuperäisessä kuvassa. Ne johtuvat verkkosivulla
käyttämästäni voimakkaammasta pakkauksesta.
Toteemin huipulle on kymmeniä metrejä maasta, ja siellä
on kuvattu ainakin yhden elokuvan loppukohtaus, kuka tietää minkä
elokuvan?
Näillä dyyneillä on kuvattu monen länkkärin
pelottavat intiaanit. Monumentteja on oikeastaan yllättävän
vähän, useimmat elokuvat on kuvattu ihan muutaman kivipaaden
ympäristössä: paikalla olleessa näyttelyssä oli
valokuvia lukemattomista elokuvista, ja kalliot ovat aina samat...
Matkalla Grand Canyoniin poikkesin vielä
katsomassa dinosaurusten jalanjälkiä ja fossiileja.