|
|
Lehtikeisari ja multimiljonaari W.R. Hearst alkoi rakennuttaa San Simeoniin
vuosisadan alussa karjatilaa (ranch), joka kuitenkin on tullut paremmin
tunnetuksi nimella Hearstin Linna. Hearst oli nahnyt nuorena Euroopan lukuisia
historiallisia kaupunkeja, ja halusi sittemmin vanhemmilla paivillaan rakentaa
jotain samankaltaista. Paikaksi han valitsi yli 400 metria korkea kukkulan
keskelta Kalifornian keskirannikkoa, jossa jo hanen vanhemmillaan oli ollut
maata ja han oli viettanyt lukuisia kesia. "Tarkeinta on nakoala," han
oli kuulemma sanonut paikkaa maaritellessaan. Oli pelkka sivuseikka, etta
kukkulalle piti rakentaa kymmenen kilometria tieta rannalta, eika serpentiinia
myoten ollut helppo tuoda rakennustarpeitakaan.
Kukkulan huipulle Hearst sitten alkoi rakennuttaa varsinaista palatsia,
yhdistellen ideoita Euroopassa nakemastaan arkkitehtuurista, ja joihin
sijoittaa ympari maailmaa kerailemiaan taide-esineita. Han palkkasi vastuulliseksi
arkkitehdiksi Ms Julia Morganin, joka oli yksi ensimmaisia naisarkkitehteja.
Vain "muutaman viikonlopun" urakasta tuli kymmenien vuosien tyorupeama,
silla Hearst muutti usein mieltaan siita mita han halusi. Linna ei koskaan
valmistunut, koska Hearst kaski lahtiessaan paikalta viimeisen kerran ennen
kuolemaansa lopettaa tyot kunnes "han on taas paikalla katsomassa". Mutta
tarkeinta olikin rakentamisen prosessi, ei lopputulos. Kuvassa yksi vierastaloista,
ja sen edessa oleva suihkulahde.
Hearstin linnan tunnetuimpia ulkonahtavyyksia lienee suuri roomalainen
uima-allas (taustalla olevien pylvaiden takana).
Lahikuvia roomalaisesta altaasta.
Tassa altaassa ovat uineet useimmat Hollywoodin tahdet iloisilla 1920-30
-luvuilla.
Allas rakennettiin kolmesti, joka kerran entista suuremmaksi.
Palatsin paasisaankayntia ymparoivat tornit tuovat mieleen vanhan katedraalin.
Sisatilat ovat suuria ja taynna vanhaa taidetta, kuvakudoksia, patsaita,
huonekaluja (salaman kayttokielto vaikeuttaa kuvaamista, mutta eipa tamankokoisessa
salissa salama juuri auttaisikaan).
Lahjakaaro, joka ei olekaan kertakayttoinen... Rasian ikkunat ovat
vuorikristallia.
Ruokasali on melkoinen, mutta niin sen pitaa ollakin, koska kaikkien
vieraiden taytyi aina syoda tassa salissa, vierastaloissa ei ollut keittioita
tai ruokasaleja. Talon isanta, Mr Hearst, istui keskella, ja vieraat sitten
kummallakin puolella nimetyilla paikoilla. Nimilaput kuulemma siirtyivat
aina reunoihin pain sita mukaan kun vierailu venyi. Kun paatyi poydan paahan
oli aika lahtea...
Illallisen jalkeen vieraat saattoivat sitten nauttia vaikkapa biljardista
pelisalissa.
Jos rannikon pilvet estivat uimisen ulkoaltaassa, kaytettavissa oli
erittain koristeellinen ja melkein yhta suuri sisaallas.
Vetta oli riittavasti myos uimahyppyihin. Kaikki pinnat on koristeltu
kultamosaiikilla.
Kaiken kaikkiaan Hearstin linna on ehdoton ykkoskohde kaikille vahankin
arkkitehtuurista ja taiteesta kiinnostuneille. Linnaan paasee tutustumaan
vain johdetuilla kiertokaynneilla, joita tehdaan paivittain useita. Liput
kannattaa varata etukateen, ja noutaa hyvissa ajoin ennen varattua aikaa.
Lisaksi on hyva muistaa varausnumero, kaytossa oleva onneton tietokonesysteemi
ei naemma mahdollistanut kovin nopeita nimihakuja! Lisatietoja http://www.hearstcastle.org/