Seuraavaksi kierto suuntautui Kapin tasangolle, jossa suurin osa alueen
mustista ja värillisistä asuu.
Paikallisen poppamiehen vastaantottotilassa on jo jonkinlaista yrttiä
ja rohtoa.
Hökkelit muuttuvat aina vain surkeammiksi.
Tasangon lukemattomissa slummeissa asuu miljoonia mustia. Kukaan ei
tiedä tarkkoja lukuja, koska vain harvoja syntyneitä rekisteröidään
mihinkään.
Miehet ovat enimmäkseen työttömiä, naiset käyvät
töissä rikkaiden kodinhoitajina.
Sähköjä ryöstetään tolpista kaikenlaisilla
laittomilla virityksillä.
Mökkikylä kasvaa kuulemma silmissä, tämäkin
pelto oli tyhjä vielä muutama kuukausi sitten.
Ainoa toivo on lasten koulutuksessa, vanha sukupolvi on jo menetetty.
Lapset uskalsivat laulaa meille, jos ei muuten niin silmät kiinni:-)
Oikealla paikallinen oppaamme, joka on itsekin värillinen ja pystyi
välittämään erittäin omakohtaisen ja liikuttavan
kuvan siitä miten 90% eteläafrikkalaisista elää.
Edellisissä kylissä oli jopa toivoa verrattuna näihin
betoniparakkeihin. Nämä alueet ovat jengien syntysijoja, ja hengenvaarallisia
yksinäisille valkoisille.
Tasangolla on kuitenkin rikkaitakin, tässä intialaisten asuinaluetta.
Kapin tasangon kiertomatka oli kaikkein mieliinpainuvin kokemus koko matkalla. Ihmisten asumista katsellessa ei voi kuin ihmetellä että vallanvaihto valkoisilta 1994 onnistui niinkin verettömästi kuin se sujui. Nelson Mandelan rauhanomainen esimerkki oli erittäin merkittävä prosessin onnistumisessa, mutta vaara ei ole vieläkään ohi, vanhojen haavojen parantuminen tulee viemään ainakin pari sukupolvea.
Moskeija malaiji-kaupunginosasta eli Bo-Kaapista.
Bo-Kaapin talot ovat varsin värikkäitä. Viimeisenä
päivänä pilviä valuu taas mereltä Leijonanpään
vieritse.
Viimeisiä kuvia Kapkaupungin keskustasta.
Koristeellisia taloja.
Veneenkunnostusta V&A Waterfrontilla, työnjohtaja on taas
valkoinen ja mustia riittää työntekijöiksi.
Väkivalta ei ole ratkaisu, solmikaamme pyssynpiiput. Mustalla
miehellä tuntuu olevan kylmä, nahkatakki auringonpaisteessa tuntuu
liioittelulta.
Mustia lintuja keräili ruuan tähteitä.
Illalla olikin taas pilvistä, joten lähtö Suomen pimeyteen
ei tuntunut niin pahalta. Enpä ole aikaisemmin ollut kentällä
jossa jumboonkin kävellään terminaalista pitkin kenttää
kenttäkulkuneuvoja väistellen.